Omavaraisuus energiapolitiikan peruskivenä

Energian, ja erityisesti sähkön, hinta herätti kovaa keskustelua joulukuussa, kun hinta pomppasi erittäin korkeisiin lukemiin. Sen jälkeen hallituksen toimesta tulivat sähkötuet ja -vähennykset. Lopulta hinta laski leudon ja tuulisen sään myötä. Toivotaan ettei kovia pakkasjaksoja enää tule ja kelit jatkuvat suunnilleen tällaisina.

Euroopan energiajärjestelmä on hyvin ongelmallinen ja sen kriisinkestävyys on olematon, kuten saimme huomata. Kyse on liiallisesta luottamuksesta Venäjään ja sen tuottamiin fossiilisiin polttoaineisiin. Polttoaineisiin, joihin erityisesti Saksa päätti nojata Fukushiman onnettomuuden jälkeen, jolloin maa ajoi omat ydinvoimalansa alas.

Ongelmallinen energiajärjestelmä heijastuu Suomeen sähkön tuonnin myötä, jota vuonna 2022 oli vielä 15,3 % sähkönkäytöstämme, kun se 2021 oli 20,4 %. Tuonnin väheneminen katettiin viime vuonna säästämällä sähköä. Jos niin ei olisi tehty, olisimme varmasti nähneet kiertäviä sähkökatkoja ja vielä hurjempia hintoja.

Kuitenkaan tulevaisuudessa sähkönkäytön väheneminen ei ole mahdollista, vaan alati sähköistyvässä maailmassa kulutus tulee lisääntymään. Tulevaisuudessa Suomen on oltava energiaomavarainen hajautetusti ja päästöttömästi. Tuonti on siis saatava minimiin, jotta olisimme mahdollisimman vähän riippuvaisia muiden valtioiden mahdollisista hölmöilyistä omassa energiapolitiikassaan. Päästöttömät energiantuotantomuodot siksi, ettemme ole riippuvaisia ulkomaisista fossiilisista polttoaineista. Hajautettua energiantuotantoa siksi, että kapasiteetti sähkön siirtoon riittää ympäri maan. Sähköverkkoa tulee joka tapauksessa vahvistaa.

Mielenkiintoa energiantuotantoon tuovat uudet teknologiat, joiden käyttöä on edistettävä korvamaan vanhoja fossiilisia energianlähteitä. Erityisesti pienydinreaktorien sääntely on saatava nopeasti valmiiksi, jotta voisimme sellaisen nähdä tuottamassa lämpöä ja sähköä vielä ennen vuotta 2030.

Energian varastointi on toinen tärkeä asia, jotta voimme tasata energian hintaa kulutuspiikkeinä. Varastointiin on monia mahdollisuuksia, kuten Kankaanpäässä vihitty ”hiekka-akku” sekä vedyn tuotanto. Energian varastoinnin saralla on päästy vasta alkuun ja uskon alan erittäin nopeaan kehitykseen.

Energiajärjestelmä muuttuu myös muualla maailmassa kohti päästöttömyyttä. Suomen tulee olla tässä kehityksessä etunenässä. Tässä suomalaisilla yrityksillä onkin suuri mahdollisuus olla viemässä energiaratkaisuja maailmalle. Ensiksi on kuitenkin tehtävä Suomesta energiaomavarainen.