Alkusyksyn aikana on julkisessa keskustelussa ollut pinnalla maakuntien edunvalvonta ja siihen liittyvien tahojen tulevaisuuden tehtäväkenttä. Käynnissä on ministeri Ikosen valtuuttama selvitys maakuntien liittojen roolista, jonka lisäksi EU:n uuden ohjelmakauden rahoituksen jaon kansalliset neuvottelut ovat käynnissä. Valmistelun tämänhetkisessä tilanteessa riskinä on maakuntiin suuntautuvan rahoituksen väheneminen.

Pari viikkoa sitten Keskusta julkisti oman lähimallinsa, jota ei pidä unohtaa näissä aluepolitiikan uusissa tuulissa ja myllerryksessä. Keskustan lähimallissa valtaa siirrettäisiin keskusvirastoista kunnille ja maakunnille samalla kun hallintoa kevennettäisiin ja päällekkäisiä rakenteita purettaisiin. Esimerkiksi maakuntien liitoilla ja elinvoimakeskuksilla on päällekkäisiä tehtäviä, kuten välittävänä toimielimenä toimiminen, eli paikallisien EU-rahoitteisten hankkeiden rahoituksesta päättäminen.

Lähimallin tavoitteena on turvata palvelut koko maassa, vahvistaa alueiden elinvoimaa sekä saavuttaa merkittäviä säästöjä julkisessa hallinnossa. Kokonaisuudessaan uudistus olisi niin mittava, että sen toteutuminen veisi paljon aikaa. Lähtisin muutoksessa liikkeelle siirtämällä päällekkäisiä aluekehittämisen tehtäviä ja resursseja valtionhallinnosta maakuntien liitoille. Tehtäväkenttiä yhdistämällä on mahdollista sekä parantaa maakuntien elinvoimaa, että säästää julkisentalouden kustannuksissa.

Luodaan vahvat maakunnat, jotka sekä vastaavat aluekehittämisen strategiasta ja elinvoimasta, että myös toteuttavat sitä. Tähän perustana parhaiten sopivat nykyiset maakuntien liitot, jotka ovat alueen kuntien omistamia, kansanvaltaisia organisaatioita ja tuntevat alueensa. Silloin aluekehittämisen vähenevät resurssit saadaan mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön.