Hyvinvointialueet aloittivat vuoden 2023 alusta tehtävänään vastata sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä alueellaan. Puolessatoista vuodessa on saatu aikaan taseeseen runsaasti alijäämää ja heikkeneviä palveluja ympäri Satakuntaa.

Alijäämän syitä ovat riittämätön valtionrahoitus nykyisiin kustannuksiin nähden, jotka ovat nousseet mm. inflaation ja valtakunnallisen palkkaratkaisun myötä. Taseen kertynyt alijäämä on katettava kolmen vuoden kuluessa. Tämä tarkoittaa Satakunnan hyvinvointialueen osalta, että viime vuoden toteutuneen ja tämän vuoden ennustetun alijäämän kattamiseen vuoden 2026 talousarvion olisi oltava 114 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Jokainen ymmärtänee, että tehtävä on mahdoton.

Pidän laadukkaiden ja yhdenvertaisesti saavutettavien sote ja pelastustoimen palveluiden järjestämistä tärkeämpänä kuin riittämättömästä valtionrahoituksesta johtuvaa sopeutusta. Tällä aiheutetaan suurta tuhoa auttavasti toimiviin palveluihin ja ihmisten hyvinvointiin vain siksi, että vältetään peikko arviointimenettelystä. Arviointimenettelystä, johon tällä tahdilla joutuvat kaikki hyvinvointialueet.

Toki sopeutusta tulee tehdä, muttei hätiköidysti ja ilman sopeutuksen todellisten vaikutusten arviointia. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää niitä toimipisteiden lakkautuksia, joiden myötä investoidaan korvaavia tiloja johonkin muualle.

Tilanteen korjaamiseksi on kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on valtionrahoituksen lisääminen hyvinvointialueille, johon en valitettavasti nykyisen Orpon-Purran hallituksen aikana usko. Hyvinvointialueille tulisikin nyt antaa työrauha ja pidentää alijäämän kattamiseen annettua aikaa vähintään vuoteen 2030. Tällöin paniikkiratkaisuille ei olisi tarvetta, pitkäntähtäimen muutosohjelmaa ehdittäisiin toteuttaa ja hyvinvointialueuudistuksen integraation rahalliset hyödyt alkaisivat näkyä.